Kesä tekee tuloaan tänne kairaankin ja vauhdilla tekeekin. Lämpimien päivien myötä lumet sulivat ryminällä ja kukkapenkit pääsivät ottamaan aurinkoa. Tosi mielenkiintoista seurata minkänäköistä horsmaa maasta nousee. Jännä oli seurata, että minkalainen piha lumen alta kuoriutuu. No, touhun tynkäähän sitä on piisannut, kun ollaan siivoiltu pihaa. Päivän kun pihalla heiluu niin vaatiihan se kunnon iltapalat, ja huippupaikoissa.
Yhtenä iltana hurautimme makkaran syöntiin Pahkakurun laavulle. Kävelymatkaa oli vajaa kilometri hulpeissa maisemissa julmien kalliojyrkänteiden reunalla. Jyrkänteiden korkeus on kyltin mukaan 60 metriä. Aurinko paistoi ja lähes ilman hyttysiä sai nauttia iltapalan luonnon helmassa. Tytötkin viihtyivät hyvin kantorinkassa ja rintarepussa. Jyrkänteistä kuvat jäivät seuraavaan kertaan, sillä laajakulmaobjektiivi jäi kaappiin pölyttymään.
Saimme myös vieraita kylään ja kelin ollessa kohillaan, suunta oli selvä. Lähdimme kokeilemaan hehkuttamaani Soiperoisten seutua. Tiet olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa ja pääsimme katselemaan paikkaa lähes kesäasussa. Järvet ja lammet olivat vielä jäässä, mutta muuten lunta ei juurikaan ollut. Lämpöä riitti lähes 20 astetta, joten kyllä kelpasi taas naatiskella. Harjujen päällä käytiin maisemia tutkailemassa ja kodalla paisteltiin "vihannekset" ja keiteltiin kaffet. Lapset pääsivät kokeilemaan myös vaijerirataa, jonka Jussi värkkäili puihin.
Aika se rientää mahdotonta vauhtia ja enään muutama työvuoro ennen KESÄLOMAA. On se vain mahtava kokea semmoinenkin ihmeellisyys, taitaa olla ensimmäinen virallinen kesäloma sitten peruskoulun.
