Päivän kääntyessä iltaan olimme Sjaunjaetnon rannalla kahvia keittelemässä. Siinä tilannetta tuumailtua ja epämääräisiä kalastussuunnitelmaa miettiessä päätimme jatkaa matkaa kohti Ritsemiä. Ilta oli kyllä komeaa katsottavaa ja maisemat muuttuivat alle sadan kilometrin matkalla aivan täysin, vaaramaisemista vuoristoon. Lopulta miehistä, tai ainakin pojasta alkoi mehut loppumaan ja täräytimme Akkajauren rantaan pösön parkkiin ja yksityinen hotelli ilmapatjoineen odotteli peräkontissa.
Mukavaa hommaa oli heitellä ja seurata uistimia seuraavia rautuja, jotka aina välillä uistimeen ottivatkin. Päivä hupeni paluumatkalla sen verran vauhdikkaasti, että muutimme jälleen suunnitelmaa ja posottelimme joelle kalastamaan. Iltahämärissä viimein joelle ehdittiin ja vettä tihkutteli tulemaan, joten melko nopeasti olimme valmiita yöpuulle. Illalla alkanut sade vain voimistui yötä myöten. Kotona muistelin kuulleeni että "eipähän ainakaan sade tuu läpi" , kun autossa nukuimme. No, totuus on joskus tarua ihmeellisempää ja isä ammattimiehen ottein rakensi pösöön pahvista sadevesi- ja salaojajärjestelmän.
Seuraavana aamuna sade oli lakannut ja painelimme pilvisessä säässä jokivarteen heittelemään. Muutamia mitan täyttäviä harreja ja alamittaisia taimenia käytimme ylhäällä, mutta isomukset antoivat odottaa. Iltapäivällä starttasimme jälleen nokan kohti kotia ja ropottelimme kotia. Mukava reissu kaiken kaikkiaan pikaiseksi pyörähdykseksi. Jospa sitä pääsisi vaikka jo keväällä uudestaan pilkkireissulle pohjoiseen.