Pyhällä pyörähdetty

Kesäloman lopussa odotellut Tunturimaraton-projektin loppuhuipentuma oli Pyhällä 12.8. Menimme jo keskiviikkona "korkean paikan leirille" Pyhän maisemiin mökkeilemään ja retkeilemään. Kävimme  torstaina katsomassa Aittakurun jyhkeät maisemat, jonne pääsi helposti myös rattaiden kanssa. Perjantaina lähdimme aamusta liikkeelle ja menimme Isokurun kodan kautta kurun puoliväliin asti, kunnes leveät pitkospuut loppuivat ja kivirakka alkoi. Pyörähdimme takaisin päin Tiaislaavulle, jossa herkuttelimme kourakaupalla hilloja. Komeasti avautui suolta näkymät tunturijonolle ja Isokurulle. Iltasella käväisimme hillasuolla verryttelemässä, jossa oli kyllä varsin hyvin hilloja. Hillasuon jälkeen pyörähdimme vielä juoksutapahtuman infossa ja hakemassa kisakamat valmiiksi.

 Iltasella reppua pakatessa oli haastava projekti arpoa riittävän evään määrää. Tovi siinä vierähti, kun kokeili kamppeille sopivia paikkoja ja pakkauksia. Kyllä vajaa 300 gramman repulla näytti painoa kertyvän, kun lähtöpaino huiteli todennäköisesti lähellä viittä kiloa. Oli rusinaa, suolapähkinää, sipsejä, leipää, hunajaa ja tietenkin karkkia. Nesteinä vettä ja hunajasuolavesi-sekoitusta. Aikani pähkäiltyä kamera jäi rannalle suhteellisen suuren painon ja koon vuoksi. Action-kamera olisi ollut paikallaan.

Yö tuli torkuttua koiran unta ja aamulla jäseniä särki, olisikohan ollut juoksun puutetta tai eilisen päivän retkeilyjen ansiota. Edellispäivänä vaivannut jalan ulkosyrjä vielä hieman tuntui, mutta ei käytännössä haitannut juoksun aikana ollenkaan. Selvisimme ennen lähtöpaukausta maalialueelle, josta maratonille lähdettiin kahdessa erässä. Ensimmäisessä erässä lähtivät ne, joilla oli aikatavoite alle viiden tunnin ja enemmän retkeilymielessä lähtijät jäivät seuraavaan erään.

 Lähdimme jälkimmäisessä porukassa liikkeelle, tavoitteena oli lähteä rauhassa liikkeelle ja mahdollisuuksien mukaan kiristää loppua kohti. Reitti teki heti alkuun piston laskettelurinnettä ylös ja alas. Rankka alku sai heti sykkeiden ponnahtamaan korkealle, jossa ne sitten pysyivätkin koko loppumatkan. Taktiikka ei siis pitänyt ollenkaan vaan aikalailla fiiliksen mukaan hölköttelimme eteen päin.

Lisää kuvateksti

Reitti oli ennakkotietojen mukaan varsin monipuolinen hiekkatiestä kinttupolkujen kautta rehelliseen kivirakkaan ja teknisesti haastavia osuuksia oli etenkin paluumatkalla melko pitkästi. Nämä pätkät pääosin kävelin ja pelkäsin nilkkojen pyörähtävän liikkuvien kivien vuoksi. Alkumatka reitin puoliväliin meni varsin mukavasti poristen. Hiukan jaloissa tuntui kireyttä alusta alkaen ja otin välillä suolatabletteja, joilla tilanne hieman aina helpotti. Noin 10 km kohdalla pari ampiaista piikitti tsempit nilkkaan. Vähän ennen puolivälin huoltoa alkoivat krampit ensimmäistä kertaa kunnolla haittaamaan, mutta lyhyen kävelymatkan jälkeen juoksu taas kulki. Huoltoon tullessa kramppeja lukuunottamatta fiilis oli korkealla. Huolettomasti hörppäsin muutaman kupin energiajuomaa ja merisuolaa kouran pohjallisen sekä täytin juomarakon paluumatkaa varten. Aloin tekemään lähtöä huollosta, kun yllättäen maha pisti juomat uudelleen jakeluun. Muutaman kerran oksennettua vatsa oli tyhjä ja olo parani kummasti. Lähdin huollon jälkeen jatkamaan matkaa ja aloitin pienen tauon jälkeen taas syömään ja juomaan ilman isompia ongelmia. Kramppien suhteen paini jatkui koko loppumatkan. Tasainen jolkutus onnistui kohtuudella, mutta muutaman kerran tossun tökättyä kiveen ja maisemien avautuessa sammakkoperspektiivistä tarjoutui varsin eksoottisia kokemuksia molempien jalkojen krampatessa. Ylösnouseminen oli yhtä "nautintoa". Loppumatkasta avautuivat reitin ehkä komeimmat näkymät tunturien rinteiltä ja pakkohan se oli yhdet selfiet napata.

Viimeinen nousu Taivalkeron päälle oli ehkä ennakko-odotuksia helpompi, mutta alastulo laskettelurinnettä pitkin oli hikistä hommaa jalkojen ollessa rinnastettavissa heinäseipäisiin. Tarjosin ilmaista komediaa näköalahissillä ylösmatkaaville, sillä muutoin lähes tasaisen alustan ainut kivi pisti hissin alla vielä tarkistamaan lähemmin, ettei kenelläkään ollut kolikoita tippunut. Lähes koko matkan juoksin yhdessä joensuulaisen miehen kanssa. Mukava oli poristen matkaa tehdä.

.

Maalia ennen perheeni oli antamassa viimeiset tsempit loppukiriin ja maaliviiva ylittyikin ajassa 5:45:34. Aika oli ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin hyvä. Juoksun jälkeen toki oli hieman fiilis, että ilman kramppeja eväitä olisi ollut ehkä hieman nopeampaankin aikaan.

Juoksun jälkeen loppuloma menikin palautellessa ja mökillä saunoen. Kokonaisuutena projekti toi kaivattua motivaatiota liikuntaan ja myös varsinainen tavoite saavutettiin. Mahtavia olivat rauhalliset pitkät lenkit kera pitkien ruokataukojen, joita kesän aikana juostiin. Ehkä tulevaisuudessa voisi kokeilla itse järjestettyjä polkujuoksuja pienellä porukalla tai jotakin juoksuvaelluksen tyyppisiä hässäköitä.

Kesäkuulumisia

Taivalvaaran frisbeegolf-radalta

Lumet on jo sulaneet hetki sitten täältäkin, eli voitanee julistaa kesä alkaneeksi. Ja samalla kesäloma alkaneeksi. Loppukevät ja kesäkuu juhannukseen saakka menivät pitkälti työn merkeissä normaali arkea pyöritellen. Nyt lomalla tehdään mitä mielen juolahtaa ilman sen tarkempia suunnitelmia, mahdollista piharemontia lukuunottamatta. Todennäköisesti lähialueella retkeillään ja oleskellaan vaan.

Takapihalla 15.6.2017

Kasvihuone on nyt ollut toista viikkoa käytössä ja ensimmäiset kurkut ollaan jo syöty. Hieno fiilis jurskauttaa hampaat ihan itse kasvatettuihin kurkkuihin. Ja olihan se hyvvää! Muutamien yritykseksi jääneiden kennolevyjen hakureissujen jälkeen päädyimme tilaamaan tuotteet lopulta netin kautta. Toimitus hieman kesti, mutta oikeat tavarat saapuivat lopulta kotipihaan tuotuna. Siinä muutama päivä meni kasvihuonetta naputellessa. Vähän viimeistelyjä on jäljellä ja rungon öljyäminen todennäköisesti ensi kesänä tai syksyllä. Lopullinen sijoituspaikka pitäisi alkaa tekemään. Positiivinen yllätys oli automaattinen kastelujärjestelmä, jonka avulla kasvit pysyivät hengissä lähes 10vrk loman ajan. Säätöjä en ehtinyt tekemään ennen reissuun lähtöjä, joten osa oli liian kuivana ja osa lainehti vedessä.

Loma alkoi mahtavasti anoppilan mökillä suvun kanssa juhannusta juhlistaen. Ja telttasaunassa oli taas mahtavat löylyt. Appiukko on viritellyt telttasaunan oikein luxustasolle, on lauteet ja kaikki. Höyryä ja kosteita löylyjä siinä saunassa riittää. Juhannuksen jälkeen jäimme omalla porukalla vielä muutamaksi päiväksi mökkeilemään ja nauttimaan luonnon rauhasta. Seurasimme merikotkien saalistusreissuja lokkisaarelle useita kertoja päivässä, ulkoilimme ja olimme vaan. Muutaman päivän oleskelun jälkeen sitä alkoi jo kaipaamaan tekemistä. Pystytettiin sitten yksi "mökki" lisää.

Tunturimaraton-projekti lähenee loppuaan. Vielä reilu kuukausi aikaa starttiin. Nyt on jonkin aikaa pystynyt jolkuttelemaan kutakuinki terveenä ja varsin hyvin on suunnitelmat toteutuneet ainakin toistaiseksi. Muutama pitempi lenkki ollaan juostu, pisimmän ollessa kestoltaan lähes neljä tuntia. Viimeiset pari kuukautta on juoksukilometrejä kertynyt reilu 150 kuukausittain, pääosin poluilla. Nyt olisi siis loppukirin aika heinäkuussa ja elokuussa kevennällään ja tankataan. Muutama pitempi lenkki haaveissa ainakin vielä juosta. Tähän mennessä erittäin onnistunut projekti, on tullut lähdettyä liikkumaan ja aivan mahtava laji tuo poluilla kirmailu. Siinä pääkoppa virkistyy, löytyy hienoja paikkoja ja maisemia ja varsin monipuolisesti kuormittaa kroppaakin.

Taivalkosken vapaa-ajan toimelle täytyy antaa pisteet kotiin. Kävimme eilen tutustumassa "mini benji-hyppyyn ja kiipeilyyn, ilmaiseksi. Mielenkiintoisia kokemuksia ja positiivinen meininki oli paikan päällä.  Kiipeilyä olisi mahtava kokeilla joskus uudestaan. Yllättävän rankkaa puuhaa, etenkin käsissä homma tuntui jo kerta nousu jälkeen  varsin messevästi.

 

Kasvun aikaa

Kevät on tunnetusti kasvun aikaa, samalla teemalla on viime aikoina menty myös meillä. Uudesta tulokkaasta saatiin vahvistusta aiemmin varsin honteloon miesrintamaan. Täällä sitä ollaan nyt viime ajat pojan kanssa pötkötelty sohvalla, syöty ja nukuttu, eli harjoiteltu miehen perustaitoja. Varsin lupaava alku niiden suhteen, etenkin nuoremmalla. On se vain uskomaton ihme tuo pikku-ukko. Kyllä vetää suupieliä leveälle! Isot siskot innokkaasti vauvaa hoitaneet ja huolehtineet, ettei vahingossakaan tule tutista uupeloa.

Juoksu puoli onkin sitten nilkuttanut ja kovasti. Käytännössä koko kuukausi on mennyt juoksematta. Ensin toinen polvi turposi ja kun se alkoi olla voiton puolella, kipeytyi/ turposi toisen jalan kantapää. Burana-kuurilla kinkattu eteenpäin ja jonkin verran pyörälenkkejä heitetty. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa lupaavalta, toiveissa aloittaa juoksulenkin ensiviikon alusta. 

Tämä juoksuhomman tysähdys koitteli melkoisesti huumoria. Leuka rintaan ja mieli maahan, mutta siitähän sitä juolahtikin mieleen- tuleva kesä, kesärempat ja se KESÄLOMA. Tässä ollaan sitten reilun metrin kinosten keskellä koko perheellä valmistauduttu tulevaan kesään ja puutarhakauteen. Viime kesäinen kukkapenkin kitkeminen oli niin "antoisa" kokemus, että nyt sitä ollaan kasvattelemassa siemenistä tomaattia ja krassia.Vielä pussissa vuoroaan odottaa kurkku. Mielenkiintoista seurata kasvien kasvua ja yllätykseksi ainakin tomaatin versot ovat ainakin toistaiseksi hengissä ja kasvusuhdanteessa. Ensimmäiset on jo koulittu maitopurkkeihin ja kuumeisesti mietitään, mihin saamme loppukeväästä mahtumaan muun muassa 32 tomaatin taimea. Tais pojalla taas karata mopo hyppysistä.

Tomaatin istutustouhuja 10.4.17

Tomaatin taimet 28.4.17, kaksi korkeampaa tomaattiviipaleesta kasvatettu, loput Tiny Tim-pensastomaatin taimia

Isän kanssa kävästiin kirjolohia pilkkimässä Iso-Pajuluomalla. Vaihtelevassa säässä sitkeästi istuttiin tuntitolkulla. Saaliina oli kasa ahvenia ja särkiä sekä lopulta saimme yhden kirren ylös asti. Pari ehti aiemmin käydä pilkkiä retuuttamassa, mutta karkasivat. Kehitystä selkeästi viime vuoteen, sillä yhtään kertaa ei siima mennyt tällä reissulla poikki. Syönti vaikutti muutoinkin olleen varsin rauhallinen, muutama kala koko järvestä vaikka pilkkijöitä oli melko paljon liikenteessä. Taas on eräjorma- titteli vaakalaudalla, sillä meillä näyttää muodostuvan perinteitä näillä reissuilla isän kanssa. Vähän kiirellä tehtiin lähtöä ja jäälle päästyämme tajusimme tapahtuneen, tulitikut jäivät kotiin. Pilkkipaikalla päästyämme lisäsin vaatekertoja ja päivän edetessä haukkasin tyytyväisenä kylmää makkaraa. Laavu kyllä oli muutaman kymmenen metrin päässä. No, autolle päästyä kaivelin taskuja ja siellähän ne tulitikut olivat olleet koko päivän taukotakin rintataskussa. Säästyipähän kalliit tikut!

Lunta riittää huhtikuun lopulla poikkeuksellisen paljon

Kuitenkin grillikausi pitää aloittaa hyvissä ajoin.

Tunturimaratonille valmistautumista

17 asteen pakkasessa aamulenkki jolkuteltu

Alkuinnostuksen vallassa on viime viikot mennyt urheilun osalta. Selkeä tavoite ja haasteen vastaanottaneet kohtalotoverit ovat motivoineet hurjasti lähtemään lenkille. Jopa siinä määrin, että on pitänyt toppuutella itseä, jotta rasitusvammoilta vältyttäisiin.  Rauhallisilla peruskestävyyslenkkeillä olen pyrkinyt totuttamaan jalkoja taas juoksuun.

Viime viikolla mopo hieman lähti jo lapasesta, sillä kilometrejä kertyi hieman varkain. Juoksukilometrejä kertyi viime viikolla 48.2km, joka on aiempaan taustaan peilaten liian paljon. Tavoittteena on viikottaisten kilometrien pyöriminen 25-40km haarukassa. Yhteensä tavoitteen asettamisen jälkeen juoksukilometrejä on kertynyt reilu 80km, hiihtoa noin 84km ja lisäksi työmatkapyöräilyä.

Sport Trackerin yhteenveto alkuvillityksestä

Aamulenkit ovat kyllä olleet mahtava juttu, päivä vauhdilla käyntiin ja aamusta olo paljon virkeämpi. Vielä sängystä ylösnousu tuntuu raskaalta, mutta sen jälkeen loppu on arjen juhlaa. Projekti on vasta alkutaipaleella ja tällä hetkellä kevättalvi parhaimmillaan, joten juoksun rinnalla on ollut hiihtoa. Varsinaisesti polkujuoksukautta en ole vielä pystynyt aloittamaan, lunta kun on vielä noin 80 cm.  Kohta hankikantokelit odottaa.

Kaveri heitti asiasta poristessa ilmoille kysymyksen, miksi juokset? Piti kyllä hetken miettiä, miten asian olen itselle perustellut. Miksi en päästäisi itseä "helpolla" ja a) joko lähtisin hieman aiemmin, ettei tarvitse juosta, tai b) menisi autolla, kun sillähän pääsee tunnetusti nopeampaa ja helpommalla. Eikä tarvitsisi aamulla herätä klo. 6 juoksemaan kylää ympäri. No, vaikeahan sitä on perustella, mutta muutamia lieventäviä asianhaaroja kuitenkin nousi mieleen.

Hyvän lenkin jälkeen fiilikset ovat yleensä huomattavasti virkeämmät ja energisemmät kuin autolla käydyn kauppareissun jälkeen. Tämä positiivinen kenties "itsensä voittamiseen" liittyvä mielihyvän tunne, kun saattaa jopa levitä yleiseen olemiseen saakka. Lisäksi arki- ja työstressitasot tippuvat samaa tahtia hikikarpaloiden kanssa. Joskus olen kuullut, että liikunnalla voisi olla jopa vaikutusta terveyteen. Tunnin lenkki arjen keskellä voi olla myös sitä hehkutettua laatuaikaa omille ajatuksille tai niiden tyhjentämiselle. Ja jos rehellisiä ollaan, niin kyllä se jollakin tavalla mieltä ylentää katsella vaikkapa nyt maratonin tuloslistalta omaa nimeä. "Selvisin siitä haasteesta ja selviän tulevistakin"- ajatus voi joskus auttaa elämän lätäköitä roiskutellessa.

Kohti Tunturimaratonia

Pitkän aikaa olen miettinyt keinoja karistaa laiskuutta lenkille ja ylipäätään urheilemaan lähtemiseen. Olen katsellut ja tuumaillut sopivia tavoitteita, mutta tuumailun asteelle ne on jäänyt. Kuitenkin selkeä tavoite ja sosiaalinen paine antaa toivon mukaan selkärankaa treeneihin ja "pakon edessä" on laiskan ryhdistäydyttävä.

Siinäpä se sitten olisi, Tunturimaraton Pyhällä vaelluspolkuja pitkin 12.8.2017. Tunturimaraton

Suunnittelupalaverin alkulämpöjä Rajalta rajalle- hiihdon laduilta

 Homma lähti muutama päivä sitten käyntiin puolihuolimattomasti Laurilta innokkuutta asiaan kysellen. Mieshän oli heti valmis maratonille, joten ei kai tässä enään kehtaa alkaa sanoja syömään. Ajankohdaksi määräytyi loppukesä/ syksy, jotta saadaan riittävästi treeniaikaa. Vaihtoehtoja selatessa Tunturimaraton pisti silmään ja pikaisesti katseltuna kiinnostus vain lisääntyi. Mielenkiintoa lisäsivät komeat maisemat ja polkujen tuoma lisähaaste juoksuun. Lisäksi maaston vaihtelut aiheuttavat sen, että sekuntien tuijottelun voi unohtaa mielestä ja ottaa asia sen suhteen rennommin. Toisaalta onhan tuo varmasti huomattavasti maantiellä juostua maratonia rankempi. Minulla tavoitteena on selvitä reissusta maaliin ilman mitään aikatavoitteita. Tapahtuman olemme lyöneet lukkoon ja ilmoittautuminen on tarkoitus tehdä lähiaikoina, jotta reissun peruminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Pikaisella kyselyllä tällä hetkellä mukaan on lähdössä useampiakin kavereita, joten varmasti mahtava reissu tulossa.

Tavallisesti minulla on ollut tapana keväisin innostua juoksemaan, mutta ilmojen lämmetessä juoksut ovat hiipuneet. Nyt  pitää koittaa kesäkin kahlata läpi. Asiaan perehtyessä vasta huomasin, että polkujuoksusta on viime vuosina noussut oikein trendilaji, ja tapahtumia onkin varsin paljon tarjolla. Itselläni polulla juostuja lenkkejä on takana vasta muutama ja niistä jäi tosi positiivinen fiilis, huomattavasti monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa tiellä juoksuun verrattuna. Ja rankempaa. Pikkuisen jännittää, miten nilkat pitää juurakoissa juostessa, mutta koitetaan aloittaa maltilla.

Eilen katseltiin mahdollisia sopivan pituisia maastolenkkejä lähialueilta ja tarjontaa kyllä riittää. Ei tarvitse samoja polkuja juosta. Alustavasti lähdetään liikkeelle kolmen viikottaisen lenkin taktiikalla, joista yksi olisi " pitkälenkki". Tätä sovelletaan huolella ja nähtäväksi jää miten toteutus onnistuu. Yksi kokeiluun menevä homma on viikottainen aamulenkki ennen töihin menoa. Ei ole kuuma ja saa pirteän alun päivään. Eikä herätessä väsytä...Kroohpyyh

Nyt pitää koittaa heitellä itselle jäitä hattuun, jotta ei alkuinnostuksen vallassa riko paikkoja. Toistaiseksi hiihtokelien vallitessa jäänee juoksulenkit vielä vähille ja hiihdellään niin kauan kuin kelit antaa myöten.

Yö Vaara-Salmisella

Viime sunnuntaina natsasivat asiat kohdalleen pientä yön yli retkeä ajatellen. Matkaan lähtijöinä oli lopulta kaksi velipoikaa ja isä. Aamulla kymmenen aikaan aloitettu retken suunnittelu realisoitui lopulta puoli yhdeksän aikaan illalla, kun nakkelimme Fordin perästä nipun suksia ja rinkkoja ulos nasakkaan pakkassäähän. Sitä ennen oli melkoiset keräilytalkoot, jotta saada tarvittava varustus joka ukolle. WhatsApit oli kovalla käytöllä ja niin vain reilut ja rohkeet luovuttivat välineitä reissullemme. Kiitokset vielä varuslainoista.

Matkalla lähtöpisteeseen revontulet loimusivat taivaalla ja puolikuu valaisi yllättävän paljon maisemaa. Ennen kuin karavaani pääsi suksilla liikkeelle, revontulet katosivat lähes täysin. Se ei fiilistä laskenut, vaan uskomattoman hieno kokemus oli hiihdellä kuun valossa kohti Vaara-Salmisen autiotupaa, tiukan valokurin vallitessa ei otsalamppuja tarvittu. Hiihtomatkaa kertyi nelisen kilometriä, mutta ennakko-odotuksista poiketen matka taittui hyvällä ladulla umpihangen sijaan. Reilun tunnin hiihtelyn jälkeen olimme autiotuvalla, jossa pääsimme omalla porukalla vääntämään iltasyömisiä, fiilistelemään ja kohta jo korina kävikin tuvassa. On se vain rentouttavaa käydä lämpimästä tuvasta kuikuilemassa ulkona revontulia ja kuunnella hiljaista korpea.

Seuraavana aamuna kässehtelimme rauhassa aamutoimia tuuskaillen ja ennen puoltapäivää selvisimme pilkkimään. Ilman aiempaa tuntemusta suuntasimme ensin ilmeisesti lammen matalaan päähän, joka oli käytännössä pohjaan asti jäässä. Muutamien harhareikien  jälkeen siirryimme toiseen päähän lampea, josta toki vettäkin alkoi jo löytymään. Petollisen oloinen lampi, sillä useat lähteet pitivät pieniä avantojaan keskellä lampea. Nyt ei paukkuneet siimat tahi pilkkivavat kalojen käsittelyssä, muutaman tunnin pilkkisen kolmen miehen yhteissaalis jäi johonkin vesikirppuun. Komeassa osittain aurinkoisessakin kelissä jäällä kelpasi kuitenkin pällistellä.

Muiden pilkkiessä yksi käväisi Salmitunturin päällä pyörähtämässä. Jäällä ollessamme kaveri pyörähti lisäämässä Pyhitykseltä palatessaan kamiinaan puita. Tuvalle takaisin palattuamme siellä olikin toinen tuttu porukka tulossa mahdollisesti seuraavaksi yöksi nautiskelemaan erämaan rauhasta. Vielä kolmaskin suuri partiolaisporukka alkoi tulla tuvalle meidän poistuessa kohti sivistystä eli Fordia.

Kokonaisuutena tosi mukava reissu, siirtymisten kanssa päästiin kyllä erittäin helpolla ja muutenkin olosuhteet olivat viimeisen päälle. Sopivasti jäi vielä poltetta lähteä uudelleenkin.

Reposia

Töistä palatessa huomasin kaverin laittaneen viestiä, että parin tunnin päästä olisi revontulia luvassa. Äkkiä pyörän päälle ja kotia kohti. Kotimatkalla näkyi jo revontulien loimotus varsin kirkkaana. Pikaisen murkinoinnin päälle tytöille vaatteet niskaan ja autolla pikataival metsäautotien varteen kauemmaksi valosaasteesta, jossa kaveri jo kuvailikin. Näytös oli huikeimmillaan samantien perille päästyä.

Nopeasti jalusta pystyyn ja kokeilemaan. Samaan aikaan toisella suunnalla näkyi kuunsirppi kera kirkkaan Venuksen ja Marsin. Komea asetelma sekin.

 Kylmä tuuli ja olikohan kymmenen asteen pakkanen vetivät kädet kohmeeseen samantien. Jonkin ajan päästä pilvet ryntäsivät taivaallle ja muutenkin revontulet menivät enemmän tasaiseksi sumuksi, joten kohti kotia ja alkavaa höntsyvuoroa.

 Varsin kokeilin joitakin kuvia ottaa Olympuksen live composite tilassa, jossa kamera ottaa säädetyin asetuksin kuvia ja pinoaa niitä päällekkäin. Kuvan kehittymistä voi seurailla takanäytöstä. Näissä kuvissa näkyi osassa useampiakin tähdenlentoja, mutta tähdet tahtoivat venyä viiruiksi. Mielenkiintoista, kuinka kamera "näkee" hämärässä huomattavasti ihmissilmää paremmin värit. Kuvia piti säätää varsin paljon, jotta kuvat olisivat enemmän sitä, miltä tilanne näytti omaan silmään paikan päällä, vaikka komealtahan ne punaiset revontulet näyttävät :D