Ketun jäljillä

Elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun tulisi muuttua vanhaksi ja viisaaksi. No, etenkin jälkimmäisen kohdalla joudun tehtävälistalla hypätä rastittamatta yli. Mutta tuumasin, että parantaisihan se mahdollisuuksia, jos lähtee opiskelemaan kaikkien viisaaksi tietämän ketun tapoja. Pakkasmittari näytti 25 pakkasastetta, mutta kun ikkunasta ulos vilkaisi ja aurinko paistaa porotti kirkkaalta taivaalta, suunnitelma oli selvänä.

Viimeisin höyrähdys on ollut kiinnostuminen pienpetojen metsästyksestä ja etenkin ketun pyynti alkoi houkuttamaan. Vailla minkaanlaista tietoa aiheesta, olen googletellut erilaisia mahdollisia pyyntimuotoja. Yksi mielenkiintoiselta vaikuttava laji on ketun pillitys. Olen siitä koittanut etsiä tietoa ja katsellut esimerkkejä houkuttelusta, mutta joka paikassa painotetaan tiedustelun tärkeyttä.

Suunnitelmissa oli siis käydä metsäsuksilla hiihtelemässä kantohangilla ja katsella mahdollisen metsästyspaikan ympäriltä näkyykö jälkiä ja mihin ne vievät. Lunta täällä on puolisen metriä, mutta metsäsuksilla hiihtokelit ovat nyt aivan loistavat, sillä hanki kantaa ja pinnalla on pari senttiä pakkaslunta.

Ketun ja jäniksen jäljet

Rouva kävi nakkaamassa lähtöpaikalle, josta suuntasin metsäuraa pitkin kohti kaavailtua jahtialuetta, mutta en päässyt montaa sataa metriä, kun melko tuoreet ketun jäljet menivät uran yli ja lähdin niitä seurailemaan.  Matkan varrella oli teeri pompannut kiepistään. Välillä kettu oli yrittänyt perässä hiihtäjät harhauttaa kävelemällä tarkasti jäniksen jälkiä päinvastaiseen suuntaan. Noin kilometrin jälkiä seurailtua, kaveri soitti tulevansa myös hiihtelemään. Jätin jälkien seuraamisen ja heitin lenkin kaavaillun tulistelupaikan eteläpuolella ja lopulta suuntasin tapaamispaikalle ja aloitin kahvitulien valmistelun.

Kyllä maistui nokipannukahvit hyvälle ja karkin uskomatonta maku makunystyröissä jatkoimme muutamien kuvien jälkeen matkaa ja heitimme ehkä parin kilometrin lenkin nuotipaikalta pohjoiseen. Muutama kieppi ja vanhoja ketun ja näädän jälkiä siellä oli varsin mukavasti. Sopivasti vaatetta ja vauhtia säädellen säilyivät kamppeet lämpiminä ja kuivina lähes koko matkan.

Autolle päästyä akku oli finito ja auton työnnön mm-kisojen jälkeen auto tärähti käyntiin ja huikea reissu päättyi. Nyt on sitten pikaisesti paikkoja katseltu pillityshommaan, vieläkö pillin saisi hommattua.

Mahtavaa tämä talvi, kun aurinkokin pitkän tauon jälkeen näyttäytyy. Uutta energiaa se kummasti tuo tämän ukon konehuoneeseen.

Arkistojen kätköistä 2

Arkistoja kahlatessa eteen tuli muutamia vuosien takaisia kuvia. Oli hauska ottaa kesäisiä kuvia työn alle pakkasten paukkuessa. Samalla koitin saada raakakuvista kaivettua esiin sitä tunnelmaa, mikä kuvaushetkellä oli. Kesäyön rauhallisessa tunnelmassa on kyllä jotakin erityistä, kun auringon laskiessa kuuntelet ajoittain laulavia yksittäisiä lintuja usvan noustessa suolta. Silloin luonnon rauha tulee erityisen lähelle. Kelpaa siinä ihmisen nauttia luonnon ihmeistä.

Ajattelin laittaa mielenkiinnosta esimerkin, miten raakakuvasta saa uskomattomasti kaivettua sävyjä esiin. Kuvista ylempi on suoraan Lightroomiin tuomisen jälkeen tehty jpeg-kuvaksi. Alempaa vääntelin hiukkasen enemmän.

Revontulten etsimistä

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Pitkin syksyä olen koittanut katsella sopivia kuvauskelejä ja välillä niitä olikin, mutta kamerattomana menivät ohi etsimen. Nyt lopulta oli tähtien asento oikea ja napakassa pakkassäässä kotiin polkiessa näkyi taivaanrannalla hieman revontulikaarta. Tyttöjen uinahdettua ja revontuliennusteiden näytettyä punaisen sävyjä sain Laurin kaveriksi kuvausreissulle.

Vailla tarkempaa suunnitelmaa päädyimme lopulta Rääpysjärven rantaan. Harvoin sitä tulee ihailtua kirkasta tähtitaivasta paikassa, jossa ei valosaaste haittaa. Valtavasti tähtiä tuikki taivaalla ja taivaanrannassa lupailevasti näkyi revontulisäteitä. Kyllä mieli rauhoittui vanhan metsän keskellä näkymiä katsellessa.

Omat haasteet kuvaukseen aiheutti 50 millin kinovastaava objektiivini, joten kuvakulma jäi melko kapeaksi. Muutamia kuvia räpsästyä jäimme odottelemaan taivaan tulien syttymistä ja taivaanrannassa kerran jo lupaavasti välähtikin, mutta näytös jäi lopulta varsin vaatimattomaksi tulien hiipuessa harsomaiseksi viherrykseksi taivaanrannassa. Hyvä syy lähteä uudelleen yöllä revontulia jahtaamaan. Kotiin palatessa pakkasmittari näytti 27 pakkasastetta, joten kohta taitaa joutua Fordin termostaatin korjaamaan, jotta menopeli säilyy liikekannalla.