Tavaroita ojennukseen

Tavaroita purkaessa ja uusia paikkoja miettiessä tuli vastaan probleema. Sukset, mailat ja muut tikut ne ei pysy oikein millään ruodussaan. Perinteinen kulmassa nojallaan rojottava läjä erinäköistä tavaraa alkoi puhisuttamaan.

Oon sitä melko taitava heppuli huijaamaan, jopa itseäni. Olen nimittäin päättänyt, etten aloita värkkäilyharrastuksia ennen kuin kamat ovat ainakin suurinpiirtein kuosissa. Nooh, ehottomastihan teline pitää värkätä puusta itse. Pääsinpähän koittamaan kuviosahan toimivuutta.

Hain paikallisesta kiinteistöhuoltoliikkeestä sitikan täydeltä puutavaraa, ja eikun sirkkelit laulamaan. Taas ideoita piti katella netistä ja varsin kelpo idea löytyikin jalostettavaksi. 100x22mm laudasta tein tellingin, jonka ruuvailin kasaan. Ja kaikkien hämmästykseksi, laitos toimi kuin se kuuluisa veeärrän hotelli. Siinä on ja pysyy. Teline on omillaan seisova, mutta toki tarvii raskaiden tavarojen kanssa seinää tueksi, mutta mitenkään kiinni ei tarvinut seinään laittaa.

Kevät koittaa, mutta tänään otettiin askel taaksepäin. Lunta ripsautti vähän aikaa, mutta kinostamaan ei juuri päässyt. Lunta täällä on vielä parikymmentä senttiä, pälvet laajenee hirviää vauhtia ja sukset saa kohta nostaa tellinkeihin kesäksi. Pilkkikelejä parhaasta päästä, jospa vielä näillä vapailla ehtis ongellekkin.

Pitkästä aikaa tuli kuvattua tytön tylleröitäkin. Äkkiä se aika hurahtaa, kun nuorempi rinsessakin jo könyää tukea vasten seisaalteen ja vanhempi painelee potkupyörällä juoksuvauhtia. Olisi kyllä kypärälle kysyntää nuoremmankin touhuissa.

Hyvää kevättä!

Muuttohässäkkää

Viime tarinasta on päiviä vieriny melko lailla. Melkein yhtä paljon on tilanteet vaihdelleet muutenkin. Nyt sitä nähtävästi ollaan asettumassa toden teolla taloksi omaan kotiin. Melkosen mahtava homma.

Loppusellaan asiat etenivät melko vauhdilla ja muuttoauto oli uuden kodin pihassa vasta kahdenkymmenen minuutin päästä kauppojen kirjoittamisesta. Kiitokset vielä muuttajille, isäntä itse luisti velvollisuudet huolella :D Muuttopäivä muuttui muuttoa edellisenä päivänä reilun kuukauden aikaisemmaksi, joten aika säpäkästi kamat lensi laatikoihin. Intoa ja virtaa riitti, kun viimein päästiin toivon mukaan vähän pysyvämpään kortteeriin. Suuta hymyyn veti erityisesti autotalli, jossa on mukavat tilat kaikenlaiseen näpertelyyn. Jospa niitä uistimiakin alkaisi jälleen syntymään.

Eväsretkellä melkein takapihalla :D

Retkeily on jäänyt viime aikoina vähemmälle, kun ollaan koitettu löytää tavaroille paikkoja. Motivaatiota kummasti lisää ajatus siitä, että järjestelyn jälkeen pääsee harrastamaan. Ei uskalla mitään harrastushommaa vielä aloittaa, kun muuten tavarat on sekasin hamaan tulevaisuuteen.

Ellun kanssa Pikku-Peuralammella

Pieniä pilkkiretkiä ollaan kuitenkin muutamia tehty lähialueen järville ja lammille. Saaliina lähinnä pikkukalaa ja raitista ilmaa. Eilinen isän kanssa tehty kokopäivän reissu Iso-Pajuluomalle oli kyllä onnistunut kelien puolesta, mutta leivän päälle ei punalihasta saatu kovasta yrityksestä huolimatta. Yrityksen puutetta ei ainakaan ollut, sillä törötimme jäällä kymmenen tuntia ja "ei tänne oo nuotiolla tultu istumaan"- menttaliteetilla tauotkin jäivät maltillisiksi (niitä ei ollut). Lähellä se kalansaanti kuitenkin oli sillä molemmat pääsi jo kirren niskaan kiinni, mutta siimat ei kestänyt ja niin tuloksena oli kastunut hiha, sisuuntunut mieli ja tuulessa liehuva " kannustava" siima. Voi että se koetteli! Jäipähän nälkää ensikertaan. Mutta saaliista huolimatta ehdottomasti pitää uudelleenkin päästä ja kokemisen arvonen paikka tuo. Vaikka vaunulla tärräyttää viikonloppua viettämään. Sitä paitsi taas säästi euroja, kun naaman poltti järven jäällä, niin ei tarvi Floridaan lähteä.

Kevät etenee nyt vauhdilla. Nyt on aamuisin kantohanget, mutta etelänpuolen rinteillä alkaa lumi käymään vähiin. Jännä nähdä millainen piha sitä lumen alta kuoriutuu. Aika näyttää.