Pyhällä pyörähdetty

Kesäloman lopussa odotellut Tunturimaraton-projektin loppuhuipentuma oli Pyhällä 12.8. Menimme jo keskiviikkona "korkean paikan leirille" Pyhän maisemiin mökkeilemään ja retkeilemään. Kävimme  torstaina katsomassa Aittakurun jyhkeät maisemat, jonne pääsi helposti myös rattaiden kanssa. Perjantaina lähdimme aamusta liikkeelle ja menimme Isokurun kodan kautta kurun puoliväliin asti, kunnes leveät pitkospuut loppuivat ja kivirakka alkoi. Pyörähdimme takaisin päin Tiaislaavulle, jossa herkuttelimme kourakaupalla hilloja. Komeasti avautui suolta näkymät tunturijonolle ja Isokurulle. Iltasella käväisimme hillasuolla verryttelemässä, jossa oli kyllä varsin hyvin hilloja. Hillasuon jälkeen pyörähdimme vielä juoksutapahtuman infossa ja hakemassa kisakamat valmiiksi.

 Iltasella reppua pakatessa oli haastava projekti arpoa riittävän evään määrää. Tovi siinä vierähti, kun kokeili kamppeille sopivia paikkoja ja pakkauksia. Kyllä vajaa 300 gramman repulla näytti painoa kertyvän, kun lähtöpaino huiteli todennäköisesti lähellä viittä kiloa. Oli rusinaa, suolapähkinää, sipsejä, leipää, hunajaa ja tietenkin karkkia. Nesteinä vettä ja hunajasuolavesi-sekoitusta. Aikani pähkäiltyä kamera jäi rannalle suhteellisen suuren painon ja koon vuoksi. Action-kamera olisi ollut paikallaan.

Yö tuli torkuttua koiran unta ja aamulla jäseniä särki, olisikohan ollut juoksun puutetta tai eilisen päivän retkeilyjen ansiota. Edellispäivänä vaivannut jalan ulkosyrjä vielä hieman tuntui, mutta ei käytännössä haitannut juoksun aikana ollenkaan. Selvisimme ennen lähtöpaukausta maalialueelle, josta maratonille lähdettiin kahdessa erässä. Ensimmäisessä erässä lähtivät ne, joilla oli aikatavoite alle viiden tunnin ja enemmän retkeilymielessä lähtijät jäivät seuraavaan erään.

 Lähdimme jälkimmäisessä porukassa liikkeelle, tavoitteena oli lähteä rauhassa liikkeelle ja mahdollisuuksien mukaan kiristää loppua kohti. Reitti teki heti alkuun piston laskettelurinnettä ylös ja alas. Rankka alku sai heti sykkeiden ponnahtamaan korkealle, jossa ne sitten pysyivätkin koko loppumatkan. Taktiikka ei siis pitänyt ollenkaan vaan aikalailla fiiliksen mukaan hölköttelimme eteen päin.

Lisää kuvateksti

Reitti oli ennakkotietojen mukaan varsin monipuolinen hiekkatiestä kinttupolkujen kautta rehelliseen kivirakkaan ja teknisesti haastavia osuuksia oli etenkin paluumatkalla melko pitkästi. Nämä pätkät pääosin kävelin ja pelkäsin nilkkojen pyörähtävän liikkuvien kivien vuoksi. Alkumatka reitin puoliväliin meni varsin mukavasti poristen. Hiukan jaloissa tuntui kireyttä alusta alkaen ja otin välillä suolatabletteja, joilla tilanne hieman aina helpotti. Noin 10 km kohdalla pari ampiaista piikitti tsempit nilkkaan. Vähän ennen puolivälin huoltoa alkoivat krampit ensimmäistä kertaa kunnolla haittaamaan, mutta lyhyen kävelymatkan jälkeen juoksu taas kulki. Huoltoon tullessa kramppeja lukuunottamatta fiilis oli korkealla. Huolettomasti hörppäsin muutaman kupin energiajuomaa ja merisuolaa kouran pohjallisen sekä täytin juomarakon paluumatkaa varten. Aloin tekemään lähtöä huollosta, kun yllättäen maha pisti juomat uudelleen jakeluun. Muutaman kerran oksennettua vatsa oli tyhjä ja olo parani kummasti. Lähdin huollon jälkeen jatkamaan matkaa ja aloitin pienen tauon jälkeen taas syömään ja juomaan ilman isompia ongelmia. Kramppien suhteen paini jatkui koko loppumatkan. Tasainen jolkutus onnistui kohtuudella, mutta muutaman kerran tossun tökättyä kiveen ja maisemien avautuessa sammakkoperspektiivistä tarjoutui varsin eksoottisia kokemuksia molempien jalkojen krampatessa. Ylösnouseminen oli yhtä "nautintoa". Loppumatkasta avautuivat reitin ehkä komeimmat näkymät tunturien rinteiltä ja pakkohan se oli yhdet selfiet napata.

Viimeinen nousu Taivalkeron päälle oli ehkä ennakko-odotuksia helpompi, mutta alastulo laskettelurinnettä pitkin oli hikistä hommaa jalkojen ollessa rinnastettavissa heinäseipäisiin. Tarjosin ilmaista komediaa näköalahissillä ylösmatkaaville, sillä muutoin lähes tasaisen alustan ainut kivi pisti hissin alla vielä tarkistamaan lähemmin, ettei kenelläkään ollut kolikoita tippunut. Lähes koko matkan juoksin yhdessä joensuulaisen miehen kanssa. Mukava oli poristen matkaa tehdä.

.

Maalia ennen perheeni oli antamassa viimeiset tsempit loppukiriin ja maaliviiva ylittyikin ajassa 5:45:34. Aika oli ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin hyvä. Juoksun jälkeen toki oli hieman fiilis, että ilman kramppeja eväitä olisi ollut ehkä hieman nopeampaankin aikaan.

Juoksun jälkeen loppuloma menikin palautellessa ja mökillä saunoen. Kokonaisuutena projekti toi kaivattua motivaatiota liikuntaan ja myös varsinainen tavoite saavutettiin. Mahtavia olivat rauhalliset pitkät lenkit kera pitkien ruokataukojen, joita kesän aikana juostiin. Ehkä tulevaisuudessa voisi kokeilla itse järjestettyjä polkujuoksuja pienellä porukalla tai jotakin juoksuvaelluksen tyyppisiä hässäköitä.