Joskus ne haaveet vaan toteutuukin, vaikka toivon olin jo osittain tämän kesän osalta heittänyt. Nimittäin käväisimme pikaisesti kalareissulla Jällivaaran takamaastoissa Ruattin mailla. Isän kanssa lähdimme sunnuntaiaamuna paahtamaan kohti tuntureita. Päivä hupeni ajellessa ja pienen Jällivaarassa tehdyn paluuperän jälkeen kohdekin löytyi. Törmäsimme ehkä vanhaan uuteen ongelmaan, vieraalla maalla kuulemma kartasta olisi apua. Ei toiminut googlen ajo-ohjeet, ei, nuukana miehenä oli datapaketissa rajoitukset ulkomaiden suhteen. Ja vanha Tomtom kyllä käynnistyi, mutta siinäpä se info olikin ja kone sammahti saman tien huolimatta latauspiuhasta. Siinä suunniteltiin jo "vahvalla" ruotsilla ajo-ohjeiden pyytämistä, mutta lopulta selvisimme ilmankin. Hiukkasen poikasten haparointia ja olimme ajaneet risteyksestä ohi.
Päivän kääntyessä iltaan olimme Sjaunjaetnon rannalla kahvia keittelemässä. Siinä tilannetta tuumailtua ja epämääräisiä kalastussuunnitelmaa miettiessä päätimme jatkaa matkaa kohti Ritsemiä. Ilta oli kyllä komeaa katsottavaa ja maisemat muuttuivat alle sadan kilometrin matkalla aivan täysin, vaaramaisemista vuoristoon. Lopulta miehistä, tai ainakin pojasta alkoi mehut loppumaan ja täräytimme Akkajauren rantaan pösön parkkiin ja yksityinen hotelli ilmapatjoineen odotteli peräkontissa.
Aamulla aloitimme parkkipaikan rannasta kalastuksen, mutta etiäpäin vei miesten mielet ja niin rallattelimme Ritsemiin, josta oli tarkoitus jatkaa vielä hieman eteenpäin ja aloittaa kalastus. Kaavaillun tien alkupäässä oli kuitenkin puomi ja paljon punaisen ja keltaisen sekaista kylttiä, joten pyöräytimme nokan tulosuuntaan ja uutena suunnitelmana kalastella laskevien purojen suita ja kivuta illaksi ylös tunturijärvelle kalastamaan. Komea oli keli ja kalapaikat, mutta saalis jäi hieman vaisuksi. Ruokakaloina kuitenkin punalihaista pyöräytimme pannulla ja niin jaksoi taas painaa kohti iltaa.
Mukavaa hommaa oli heitellä ja seurata uistimia seuraavia rautuja, jotka aina välillä uistimeen ottivatkin. Päivä hupeni paluumatkalla sen verran vauhdikkaasti, että muutimme jälleen suunnitelmaa ja posottelimme joelle kalastamaan. Iltahämärissä viimein joelle ehdittiin ja vettä tihkutteli tulemaan, joten melko nopeasti olimme valmiita yöpuulle. Illalla alkanut sade vain voimistui yötä myöten. Kotona muistelin kuulleeni että "eipähän ainakaan sade tuu läpi" , kun autossa nukuimme. No, totuus on joskus tarua ihmeellisempää ja isä ammattimiehen ottein rakensi pösöön pahvista sadevesi- ja salaojajärjestelmän.
Seuraavana aamuna sade oli lakannut ja painelimme pilvisessä säässä jokivarteen heittelemään. Muutamia mitan täyttäviä harreja ja alamittaisia taimenia käytimme ylhäällä, mutta isomukset antoivat odottaa. Iltapäivällä starttasimme jälleen nokan kohti kotia ja ropottelimme kotia. Mukava reissu kaiken kaikkiaan pikaiseksi pyörähdykseksi. Jospa sitä pääsisi vaikka jo keväällä uudestaan pilkkireissulle pohjoiseen.
