Riippari kokeiluja

Heinäkuun helteiden jatkuessa, ulkona nukkuminen alkoi tuntua aina vaan houkuttelevammalta. Sisälämpötilat huitelevat illalla 30 asteen tietämillä, ulkonakaan lämmöt eivät juuri laske alle 20 asteen. Kuumeen kipurajan yläpuolelle nosti ystävien vaaran päällä vietetyltä telttayöltä otetut kuvat. Ulos oli päästävä!

Pari viime vuotta olen pähkäillyt sopivamman retkimajoitteen hankkimista. Ajatuksissa on ollut kotatelttaa, yhden hengen telttaa, tarppivirityksiä ym. Kuitenkin käyttötarpeet vaihtelee yksin kulkemisesta koko perheellä retkeilyyn, joten majoitteen muokattavuus on varsin suotavaa. Lopulta päädyimme tilaamaan riippumattoja hyttysverkolla  sekä tarpin vettä ja tuulta pitämään. Näin yksin liikkuessa  majoitteen paino on vielä mukavan kevyt (vähän yli kilon) , mutta pääsemme myös koko köörillä retkelle. Toimituksessa käyneen virheen vuoksi kävin ensin yksin lyhyen kokeilureissun Latvaälkyn päällä.

Lähdin illalla kohti Latvaälkkyä, jolta kuvittelin kuun pimennyksenkin näkyvän. Photographers ephemeris on kyllä loistava työkalu paikkoja miettiessä. Aiempaa kokemusta paikasta ei ollut. Niinhän siinä lopulta kävi, että puusto esti näkyvyyden kuunpimennyksen suuntaan. Leiripaikalta aukeni kuitenkin hieman vaaramaisemaa ilta-auringossa. Matkalla vaaran rinnettä ylös alas näkyi yksi viidentoista teeren poikue sekä tuoreet karhun jäljet noin 300 metrin päässä leiripaikasta.

Riippumaton ja tarpin virittelyn jälkeen oli hieno kuunnella hetken aikaa kesäillan ääniä, eikä käpy painanut selkää. Nukuin sikeästi auringon nousuun, jolloin kello herätteli kuvaamaan. Sen verran oli kuitenkin ilma mennyt pilveen ja silmäluomet painoivat, että jatkoin koiran unta vielä pari tuntia. Illalla olin arvioinut vaatetuksen hieman  väärin ja aamulla oli jopa viileä nukkua. Aamu koitti 5.40, jolloin pakkasin romppeet rinkkaan ja palailin kotiin päästämään rouvaa töihin.

 _________________________________________________________________________________

Toinen reissu tehtiin koko perheen voimin Rääpysjärven rantaan. Illalla huomasimme, että töiden puolesta riippariyö oli mahdollinen. Iltapalan jälkeen lähdimme liikkeelle, vaikka pieni epäilys homman järkevyydestä kuiskutteli.

Rantaan päästyä ilta-auringon paistaessa ryntäsimme iltauinnille hiekkarannalle. Uiskentelujen jälkeen virittelimme riipparit, joihin lapset pääsivät temmeltämään. Alkuperäinen suunnitelman mukaan tytöt olisivat nukkuneet yhdessä riipparissa. Keskimmäisellä riitti vauhtia kuitenkin siihen malliin, että pääsi äitinsä kainaloon rauhoittumaan kuopuksen nukkuessa minun kainalossa.

 Koko porukalla taisi unet jäädä hiukan vajaiksi, kun aamuaurinko herätteli hyvissä ajoin. Oli kyllä hieno auringonnousu  vaikka alku jäikin näkemättä.  Pojan nukkuessa sylissäni tunsi rintakehässä aamulla yön rasituksen. Kyllä riippari on yhden hengen majoite.  Aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen marssi autolla ja kotia kohti.

Koko porukalla retkeily on jokseenkin töisevää, mutta etenkin esikoisen kommentit ja silmäterän asento tsemppaavat tuleviin reissuihin. Lyötiin vaimon kanssa käyntiin keskinäinen haaste siitä, että jouluun mennessä pitää vielä neljä retkiyötä viettää metsässä. Nähtäväksi jää, kuinka homma hoidetaan.