maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pyhityksen huiputusta


"Välivapaa" työputken keskellä mahdollisti reissun talven ihmemaahan. Tytöt ovat mummuloimassa etelässä, joten lähdimme matkaan Aleksin kanssa kahdestaan. Paikallisoppaan kanssa retkeily on helppoa.


Lauantai-iltana loimme taistelusuunnitelmaa ja sunnuntaiaamuna kahuutimme Volvolla Siiranjärvelle, josta jatkoimme taivalta hiihtämällä. Alkuun hiihtelimme metsäautotien pohjaa ja Pyhityksen laavulta aloitimme varsinaisen kapuamisen kohti huippua. Keli oli nollan tuntumassa ja kantohangen päällä oli noin 15 cm puuterilunta. Nousun aikana "hiihtomattoja" löytyi tuon tuosta ja sai kyllä ihan "olan takaa" pukata sauvoilla vauhtia, että liike pysyi nokan osoittamaan suuntaan. Pääosin nousu oli kuitenkin aivan hiihdettävää, mutta lämmin tuli.




Nousun aikana pysähdyimme välillä kuvailemaan, ja mitä ylemmäs noustiin, maisemat sen kuin paranivat. Kostonjärvi näkyi hienosti Pyhityksen juurella. Aivan huipulla sumu peitti näkymiä, mutta siitä huolimatta maisemat jopa voittivat "tyrtsiojan rantapöheiköt". Tykkyä oli kertynyt puihin jo melkolailla.


Alun perin suunnitelmana oli hiihtää Pyhityksen päältä Vaarasalmisen autiotuvalle ja sieltä takaisin Siiranjärvelle, mutta pilvisellä säällä laiskuus hiipi mielen sopukoihin  ja päätimme lasketella takaisin Pyhityksen laavulle makkaran paistoon ja kahvin juontiin. Ja hauskaa piisasi, kun tulla ähellettiin rinnettä alas. Välillä tyyliä "pyllymäki", välillä toinen suksi irtosi kesken laskun ja taijettiin välillä pysyä jopa suksilla. Vielä jäi jokunen kuusikin pystyyn rinteeseen.



Laavulla parannettiin maailmaa ja nautittiin luonnon rauhasta. Paluumatkalla piti pysähtyä kuvaamaan, kun aurinko hieman pilkotti pilven raosta ja valaisi hienosti Rusamon tykkypuita vaaran laella. Tuumasin Aleksille, että jos oikein tuuri käy niin metso istuu puussa tienvarressa ja otin kameran hollille paluumatkalle. Ja kuinkas siinä kävikään.



Kaikin puolin mahtava ulkoilu-urheilu-naatiskelu- kuvaus- reissu. Hiihtomatkaa kertyi himppasen alle 8 kilometriä ja korkeuseroa Pyhityksen juurelta huipulle n. 160 metriä. Tämmöiset maisemat nykyään "takapihalla". Kyllä kelpaa!


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kohti kotia!

Viime kirjotuksen jälkeen on tovi vierähtänyt. Oman kodin etsiminen on edennyt muutaman mutkan kautta, mutta näillä näkymin mennään jo loppusuoralla. Ensi viikolla olisi tarkoitus virallisesti siirtyä pankin leipäjonoon. Fiilis on yhtä aikaa kerrassaan mahtava... ja ei minkäänlainen. Asiaa miettiessä tuntuu hienolta päästä viimein asumaan "omaa" kotia, jossa asutaan väliaikasta pitempään. Yksi suurista unelmista on toteutumassa. Tässähän aivan innostuu suunnittelemaan kaikenlaista sisustamisesta (höh, naisten hommaa) ruohonleikkuuseen. Voi pojat, kesäiltana terassilla makkarat käryää grillissä, ja talvella autotallissa syntyy niitä käsitöitä. Toisaalta ei vielä oikein usko asiaa todeksi, ennen kuin aamulla herää uudesta kodista. Sitä odotellessa. Muutto olisi näillä näkymin reilun kuukauden päästä.


On se vain mielenkiintoista, kuinka moni asia alkaa yhtäkkiä kiinnostamaan, kun se "kolahtaa omaan nilkkaan". Oon muun muassa koittanut ottaa selville kumpi olisi kannattavampi, ilmalämpöpumppu vai vesi-ilmalämpöpumppu. Näitä asioita pähkäillessä ne viime ajat on huvennut. Retkeily on jäänyt vähän vähemmälle, mutta jospa sitä kevättä kohden mennessä taas vauhti kiihtyisi.

Uusilta tutuilta saimme vinkin, että Taivalvaaran päällä on hieno käydä hiihtelemään. Kävin yksin tarkastamassa tilanteen-  ja paikkansa se piti. Moottorikelkan uraa nousin välillä haarakäyntiä, välillä sukset käsissä kävellen, mutta kyllä kannatti. Mukavat maisemat sieltä avautuivat ja erämaan tuntua oli ilmassa. Samalla sain hyvän tekosyyn laiskotella hiihtolenkillä ja ihailla maisemia. Polla se tykkää tämmöisestä "happihypystä"


Yksi ilta töistä tullessa, katselin taivaalle ja mietin onko taivaalla laimeita revontulia vai sahan saastetta. No, kamera kouraan ja kartanolle. Lopputulos taisi olla vähemmän romanttinen, mutta yllättävän aavemaisen tunnelmalliselta vaikutti naapurihalli kuunvalossa.


Ylihuomenna olisi tarkoitus käydä tunturissa/ vaaroilla hiihtelemässä metsäsuksilla päiväreissun. Jospa sieltä joku kuvakin tarttuisi mukaan.

Etsi jänis :D