perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kasvun aikaa


Kevät on tunnetusti kasvun aikaa, samalla teemalla on viime aikoina menty myös meillä. Uudesta tulokkaasta saatiin vahvistusta aiemmin varsin honteloon miesrintamaan. Täällä sitä ollaan nyt viime ajat pojan kanssa pötkötelty sohvalla, syöty ja nukuttu, eli harjoiteltu miehen perustaitoja. Varsin lupaava alku niiden suhteen, etenkin nuoremmalla. On se vain uskomaton ihme tuo pikku-ukko. Kyllä vetää suupieliä leveälle! Isot siskot innokkaasti vauvaa hoitaneet ja huolehtineet, ettei vahingossakaan tule tutista uupeloa.




Juoksu puoli onkin sitten nilkuttanut ja kovasti. Käytännössä koko kuukausi on mennyt juoksematta. Ensin toinen polvi turposi ja kun se alkoi olla voiton puolella, kipeytyi/ turposi toisen jalan kantapää. Burana-kuurilla kinkattu eteenpäin ja jonkin verran pyörälenkkejä heitetty. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa lupaavalta, toiveissa aloittaa juoksulenkin ensiviikon alusta. 


Tämä juoksuhomman tysähdys koitteli melkoisesti huumoria. Leuka rintaan ja mieli maahan, mutta siitähän sitä juolahtikin mieleen- tuleva kesä, kesärempat ja se KESÄLOMA. Tässä ollaan sitten reilun metrin kinosten keskellä koko perheellä valmistauduttu tulevaan kesään ja puutarhakauteen. Viime kesäinen kukkapenkin kitkeminen oli niin "antoisa" kokemus, että nyt sitä ollaan kasvattelemassa siemenistä tomaattia ja krassia.Vielä pussissa vuoroaan odottaa kurkku. Mielenkiintoista seurata kasvien kasvua ja yllätykseksi ainakin tomaatin versot ovat ainakin toistaiseksi hengissä ja kasvusuhdanteessa. Ensimmäiset on jo koulittu maitopurkkeihin ja kuumeisesti mietitään, mihin saamme loppukeväästä mahtumaan muun muassa 32 tomaatin taimea. Tais pojalla taas karata mopo hyppysistä.

Tomaatin istutustouhuja 10.4.17



Tomaatin taimet 28.4.17, kaksi korkeampaa tomaattiviipaleesta kasvatettu, loput Tiny Tim-pensastomaatin taimia

Isän kanssa kävästiin kirjolohia pilkkimässä Iso-Pajuluomalla. Vaihtelevassa säässä sitkeästi istuttiin tuntitolkulla. Saaliina oli kasa ahvenia ja särkiä sekä lopulta saimme yhden kirren ylös asti. Pari ehti aiemmin käydä pilkkiä retuuttamassa, mutta karkasivat. Kehitystä selkeästi viime vuoteen, sillä yhtään kertaa ei siima mennyt tällä reissulla poikki. Syönti vaikutti muutoinkin olleen varsin rauhallinen, muutama kala koko järvestä vaikka pilkkijöitä oli melko paljon liikenteessä. Taas on eräjorma- titteli vaakalaudalla, sillä meillä näyttää muodostuvan perinteitä näillä reissuilla isän kanssa. Vähän kiirellä tehtiin lähtöä ja jäälle päästyämme tajusimme tapahtuneen, tulitikut jäivät kotiin. Pilkkipaikalla päästyämme lisäsin vaatekertoja ja päivän edetessä haukkasin tyytyväisenä kylmää makkaraa. Laavu kyllä oli muutaman kymmenen metrin päässä. No, autolle päästyä kaivelin taskuja ja siellähän ne tulitikut olivat olleet koko päivän taukotakin rintataskussa. Säästyipähän kalliit tikut!


Lunta riittää huhtikuun lopulla poikkeuksellisen paljon

Kuitenkin grillikausi pitää aloittaa hyvissä ajoin.