Keväthangilla 6/20

Lähdin iltapäivällä auringon sulattamille hangille liukulumikengillä kahlaamaan. Hangen pinta oli sulanut jäähileeksi lämpötilan ollessa lähtiessä +7. Suksi upposi 20-40cm eikä juuri liu'usta voinut puhua. Kevätauringon lämmittäessä oli kuitenkin nautinnollista hissukseen kierrellä vaaaroja ja soiden reunoja. Iltaa myöten sää meni pakkaselle ja kanto alkoi parantua. Koitin etsiä jälkiä kanalintujen soitimista mutta hangen pinnan ollessa aamuisin jäinen ei jälkiä löytynyt. Illan jo alkaessa hämärtää päätin jäädä erään lammen rantaan yöksi. Haaveena oli kuvata aamusta soidinta lammen jäällä. Pystytin teltan ja keittelin ruuat ja iltakahvit hiljaisuudesta nauttien. Tai eihän erämaa hiljainen ollut, joutsenet ja riekot pitivät iltasoittojaan. Mutta ihmisten aiheuttamia ääniä ei lainkaan kuulunut. 

Aamuksi laitoin kellon herättämään neljän maissa. Suunnitelmana oli kuunnella mahdollisia metson soitimia ja sen jälkeen kuvata teeren soidinta. Heräsin kyllä herätykseen, mutta ajattelin vielä hieman kuunnella makuupussissa soidinta ennen kuvaamista... Ja heräsin kahdeksan jälkeen pikkulintujen lauluun ja olipa porotokkakin löytänyt jo lammen jäälle aurinkoon lämmittelemään. Eipä tullut siis videota soitimesta tällä kertaa. 

Aamutoimet verkalleen hoidettuani, pakkasin repun ja lähdin hiihtämään vailla tarkempaa suunnitelmaa minne olen menossa. Yön pakkanen oli kovettanut hanget jopa kävelyn kestäviksi ja hiihtokin oli huomattavasti kevyempää kuin illalla. Kiertelin purojen varsia ja soiden reunoja, metsässä hanki vielä petti suksen alla. Hiihdellessä karkuutin metson hakopuusta ja muutamia riekkoja suon reunalta. Hirvi oli kulkenut puron vartta. Muutaman tunnin hiihdon jälkeen keittelin kahvit kelon juurella. Vaimo tuli iltapäivällä tien varresta hakemaan, jonne suuntasin noin kymmenen kilometrin hiihtelyn jälkeen. 

Mukava oli jälleen luonnon rauhassa rentoutua ja kuljeskella ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka reissu ei kestänyt kuin vuorokauden tuntui jo mukavalta palata kotiaskareisiin. Kotiin tullessa punnitsin mielenkiinnosta repun painoksi 6035g, josta ruuat ja kaasu oli poistettu. Mukava se on kevyellä repulla kulkea kun repun olemassaoloa ei juuri huomaakaan.

Tähtitaivaan alla 5/20

Kantohanki huusi suksille. Niinpä sunnuntai-iltana pakkasin repun ja lähdin latusukset mukanani kohti mahdollisia soidinsoita. Tovin karttaa tutkailin ja pähkinöin mahdollista kohdetta. Lopulta päädyin lähtemään Posion suuntaan muutama suo mielessä. Alustavien kohteiden lähistöltä ei autolle löytynyt hyvää parkkia, joten ajelin tutulle seudulle Posion rajan tuntumaan. Ajatuksena oli yöpyä tähtitaivaan alla, mutta mahdollisen soitimen löytyessä laittaisin teltan piilokojuksi.

Illan jo hämärtyessä lähdin sivakoimaan vaaran kuvetta kohti lakisuota. Pakkanen huiteli 15 asteen tuntumassa jäisen hangen kohistessa suksen alla. Valosaasteen ulottumattomissa on tähtitaivaan syttyminen mahtavaa seurattavaa. Menomatkalla metson hakopuu loi uskoa mahdollisiin lintuhavaintoihin. Lakisuolle saavuttuani kiertelin suota ristiin rastiin tasatyöntöä lykkien. Pieneltä alalta löytyikin jälkiä teerien olemassaolosta ja päätin laittaa mahdollisen soittimen tuntumaan teltan pystyyn. 

Makuupussin lämmöstä tähtitaivasta katsellessa oli välttämätöntä siirtyä teltasta ulos nauttimaan luonnon kauneudesta. Yleensä pyrin kuvaamaan retkiltä hienoja hetkiä mutta nyt päätin tallentaa tunnelmat vain verkkokalvolle. Tähtitaivaan alla torkkuessani havahduin jossakin vaiheessa komeisiin revontuliin. Ennen aamua haalauduin takaisin teltan suojaan etten pilaisi soidinta.

 Hieman ennen kellonsoittoa puolisen tuntia ennen auringonnousua heräsin teltan vierestä kuuluvaan riekon päkätykseen. Teltan liepeen alta yritin löytää riekkoa videokameraan siinä kuitenkaan onnistumatta. Huikeaa oli jälleen nautiskella aamuauringon noustessa puiden takaa lämpimästi makuupussissa torkkuen. Torkuin ennen ylösnousua kolmatta tuntia samalla aamukahveja keitellen. Pienenä ongelmana vain edelleen käytössä ollut kesäkaasu, kun en talvikäyttöön sopivaa kaasua löytänyt paikallisista kaupoista. Lopulta sain kahvin keitettyä mutta onnistuin kaatamaan sen melkein kokonaan maahan. Hieman takahammasta kiristi mutta ajattelin pienen hiihtelyn jälkeen keitellä kunnon tervastulilla uudet kahvit. Tuuli oli aamun aikana virinnyt joten ajattelin lasketella alemmas vaaran rinteeseen tulistelemaan. 

Auringonpaisteessa hiihtelin suojuotteja myöten vaaran kuvetta alaspäin. Sukset eivät juuri hankeen jälkiä jättäneet mutta karkea hanki vei pitovoiteet mennessään joten painelin luistelutyylillä ylämäet ja alamäkeen piti etsiä riittävän loivia linjoja. Vaimolle päivän suunnitelmista soiton jälkeen suuntasinkin tulistelun sijaan kotiin hakemaan muun perheen kyytiin ja nokka kohti Soiperoista, jossa ilta vierähtikin  hiihdellen ja pilkkien.

Reissulla pääsin ensikerran itse kokeilemaan uutta Cumuluksen Panyam 600-makuupussia, jonka päälle laitoin vuoden käytössä olleen Cumuluksen quilt 450-retkipeittoni. Vaikka pakkanen oli viidentoista asteen tuntumassa läpi yön, piti aamupuolelle availla makuupussin vetoketjua ja siirtää peittoa syrjään. Muutoin varsin toimiva yhdistelmä mutta pikkupakkasilla jätän tulevaisuudessa jomman kumman kotiin.