Ystäväiset etelästä ajelivat loman alussa meille. Heidän toiveenaan oli mennä "jopa viittä metriä kauemmas kotipihastamme" ja tutustua ympäristöön. Pyörähtelimme Pyhityksellä, Soiperoisissa, Susijärvellä ja ties missä. Kävimme tiukkaa keskustelua kannon maksimimitasta päätyen siihen, että puu on kanto jossa on vielä oksia jäljellä. Lisäksi Ellu oppi, että metsässä kaatuneet puut ovat Topiaksen syytä. Siinäpä eväitä elämään. Pyhityksellä käydessä törmäsimme myös hautovaan koppeloon, joka olisi heikomman säikättänytkin lähtiessään lentoon alle kahden metrin päästä.
Lapset matkasivat pääosin tyytyväisinä kantorinkassa ja rintarepuissa. Mahtavaa yhdessäoloa kavereiden kanssa.
Yhtenä iltana kokoonnuimme vanhalla poikaporukalla telttasaunomaan järven rantaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä touhusimme (kaikille eka kerta) ja niin vain löylyt otettiin. Löylyjä kyllä lähti, mutta pressu viritys aiheutti hivenen haasteita. Saattoipa rakennusprojektin loppuvaiheilla saunan pettäessä kesken saunomisen työturvallisuus määräyksetkin joutua tiukille heijastinliivien puuttumisen vuoksi. Paikan valinta "lauteilta" osoittautui merkittäväksi tekijäksi, mikäli halusi kokea muutakin kuin varpaat kuurassa ja pää liekeissä- kokemuksia. Kokonaisuutena mahtava kokemus.
Kun alkuun oli päästy telttasaunomisessa, niin virittelimme anoppilan mökillä meren rantaan telttasaunan. Tällä kertaa kiuas petti kesken lämmittämisen kivien murentuessa, mutta pressuviritys oli jo hivenen parempi ja hieno höyrysauna siitä tuli. On muuten mielenkiintoinen istua lauteilla merituulen puhaltaessa pressujen alta (30cm jäi pressut vajaaksi) ja heittää niin sakeita löylyjä, ettei vieressä istuvaa näe. Anoppilassa vierailun aikana appiukon kaatamista koivuista irrottelin tuohet talteen. Jospa sitä jossakin vaiheessa onnistuisi verestämään taitoja tuohitöiden parissa.
Kerron loppuun tarinan Miikasta (nimi muutettu). Emäntä oli puhellut pitkään kukkapenkkien rikkaruohojen runsaudesta. Ilahduttaakseen emäntää, tarttui Miika tuumasta toimeen ja rikkaruohojen kimppuun. Tavoilleen uskollisena hän päätti tehdä perusteellista työtä. "Tämäkin näyttää kyllä vähän rikkaruoholta", tuumaili hän ja kiskoi vihertäviä lehtiä alati kasvavaan kompostikasaan. Penkin perkattuaan hän lähti ilmoittamaan urotyöstään emännälle, joka iloisena marssi työn tulosta tarkastamaan. Ei ollut enää rikkaruohoja kukkapenkissa. Ei ollut. Ei ollut myöskään kukan taimia. Ei ollut. Perusteellista työtä. Siitäpä Emäntä Miikaa kiittämään. Ja ääni kiiri alas Iijokilaaksoon...
