Tunturimaratonille valmistautumista

17 asteen pakkasessa aamulenkki jolkuteltu

Alkuinnostuksen vallassa on viime viikot mennyt urheilun osalta. Selkeä tavoite ja haasteen vastaanottaneet kohtalotoverit ovat motivoineet hurjasti lähtemään lenkille. Jopa siinä määrin, että on pitänyt toppuutella itseä, jotta rasitusvammoilta vältyttäisiin.  Rauhallisilla peruskestävyyslenkkeillä olen pyrkinyt totuttamaan jalkoja taas juoksuun.

Viime viikolla mopo hieman lähti jo lapasesta, sillä kilometrejä kertyi hieman varkain. Juoksukilometrejä kertyi viime viikolla 48.2km, joka on aiempaan taustaan peilaten liian paljon. Tavoittteena on viikottaisten kilometrien pyöriminen 25-40km haarukassa. Yhteensä tavoitteen asettamisen jälkeen juoksukilometrejä on kertynyt reilu 80km, hiihtoa noin 84km ja lisäksi työmatkapyöräilyä.

Sport Trackerin yhteenveto alkuvillityksestä

Aamulenkit ovat kyllä olleet mahtava juttu, päivä vauhdilla käyntiin ja aamusta olo paljon virkeämpi. Vielä sängystä ylösnousu tuntuu raskaalta, mutta sen jälkeen loppu on arjen juhlaa. Projekti on vasta alkutaipaleella ja tällä hetkellä kevättalvi parhaimmillaan, joten juoksun rinnalla on ollut hiihtoa. Varsinaisesti polkujuoksukautta en ole vielä pystynyt aloittamaan, lunta kun on vielä noin 80 cm.  Kohta hankikantokelit odottaa.

Kaveri heitti asiasta poristessa ilmoille kysymyksen, miksi juokset? Piti kyllä hetken miettiä, miten asian olen itselle perustellut. Miksi en päästäisi itseä "helpolla" ja a) joko lähtisin hieman aiemmin, ettei tarvitse juosta, tai b) menisi autolla, kun sillähän pääsee tunnetusti nopeampaa ja helpommalla. Eikä tarvitsisi aamulla herätä klo. 6 juoksemaan kylää ympäri. No, vaikeahan sitä on perustella, mutta muutamia lieventäviä asianhaaroja kuitenkin nousi mieleen.

Hyvän lenkin jälkeen fiilikset ovat yleensä huomattavasti virkeämmät ja energisemmät kuin autolla käydyn kauppareissun jälkeen. Tämä positiivinen kenties "itsensä voittamiseen" liittyvä mielihyvän tunne, kun saattaa jopa levitä yleiseen olemiseen saakka. Lisäksi arki- ja työstressitasot tippuvat samaa tahtia hikikarpaloiden kanssa. Joskus olen kuullut, että liikunnalla voisi olla jopa vaikutusta terveyteen. Tunnin lenkki arjen keskellä voi olla myös sitä hehkutettua laatuaikaa omille ajatuksille tai niiden tyhjentämiselle. Ja jos rehellisiä ollaan, niin kyllä se jollakin tavalla mieltä ylentää katsella vaikkapa nyt maratonin tuloslistalta omaa nimeä. "Selvisin siitä haasteesta ja selviän tulevistakin"- ajatus voi joskus auttaa elämän lätäköitä roiskutellessa.

Kohti Tunturimaratonia

Pitkän aikaa olen miettinyt keinoja karistaa laiskuutta lenkille ja ylipäätään urheilemaan lähtemiseen. Olen katsellut ja tuumaillut sopivia tavoitteita, mutta tuumailun asteelle ne on jäänyt. Kuitenkin selkeä tavoite ja sosiaalinen paine antaa toivon mukaan selkärankaa treeneihin ja "pakon edessä" on laiskan ryhdistäydyttävä.

Siinäpä se sitten olisi, Tunturimaraton Pyhällä vaelluspolkuja pitkin 12.8.2017. Tunturimaraton

Suunnittelupalaverin alkulämpöjä Rajalta rajalle- hiihdon laduilta

 Homma lähti muutama päivä sitten käyntiin puolihuolimattomasti Laurilta innokkuutta asiaan kysellen. Mieshän oli heti valmis maratonille, joten ei kai tässä enään kehtaa alkaa sanoja syömään. Ajankohdaksi määräytyi loppukesä/ syksy, jotta saadaan riittävästi treeniaikaa. Vaihtoehtoja selatessa Tunturimaraton pisti silmään ja pikaisesti katseltuna kiinnostus vain lisääntyi. Mielenkiintoa lisäsivät komeat maisemat ja polkujen tuoma lisähaaste juoksuun. Lisäksi maaston vaihtelut aiheuttavat sen, että sekuntien tuijottelun voi unohtaa mielestä ja ottaa asia sen suhteen rennommin. Toisaalta onhan tuo varmasti huomattavasti maantiellä juostua maratonia rankempi. Minulla tavoitteena on selvitä reissusta maaliin ilman mitään aikatavoitteita. Tapahtuman olemme lyöneet lukkoon ja ilmoittautuminen on tarkoitus tehdä lähiaikoina, jotta reissun peruminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Pikaisella kyselyllä tällä hetkellä mukaan on lähdössä useampiakin kavereita, joten varmasti mahtava reissu tulossa.

Tavallisesti minulla on ollut tapana keväisin innostua juoksemaan, mutta ilmojen lämmetessä juoksut ovat hiipuneet. Nyt  pitää koittaa kesäkin kahlata läpi. Asiaan perehtyessä vasta huomasin, että polkujuoksusta on viime vuosina noussut oikein trendilaji, ja tapahtumia onkin varsin paljon tarjolla. Itselläni polulla juostuja lenkkejä on takana vasta muutama ja niistä jäi tosi positiivinen fiilis, huomattavasti monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa tiellä juoksuun verrattuna. Ja rankempaa. Pikkuisen jännittää, miten nilkat pitää juurakoissa juostessa, mutta koitetaan aloittaa maltilla.

Eilen katseltiin mahdollisia sopivan pituisia maastolenkkejä lähialueilta ja tarjontaa kyllä riittää. Ei tarvitse samoja polkuja juosta. Alustavasti lähdetään liikkeelle kolmen viikottaisen lenkin taktiikalla, joista yksi olisi " pitkälenkki". Tätä sovelletaan huolella ja nähtäväksi jää miten toteutus onnistuu. Yksi kokeiluun menevä homma on viikottainen aamulenkki ennen töihin menoa. Ei ole kuuma ja saa pirteän alun päivään. Eikä herätessä väsytä...Kroohpyyh

Nyt pitää koittaa heitellä itselle jäitä hattuun, jotta ei alkuinnostuksen vallassa riko paikkoja. Toistaiseksi hiihtokelien vallitessa jäänee juoksulenkit vielä vähille ja hiihdellään niin kauan kuin kelit antaa myöten.

Yö Vaara-Salmisella

Viime sunnuntaina natsasivat asiat kohdalleen pientä yön yli retkeä ajatellen. Matkaan lähtijöinä oli lopulta kaksi velipoikaa ja isä. Aamulla kymmenen aikaan aloitettu retken suunnittelu realisoitui lopulta puoli yhdeksän aikaan illalla, kun nakkelimme Fordin perästä nipun suksia ja rinkkoja ulos nasakkaan pakkassäähän. Sitä ennen oli melkoiset keräilytalkoot, jotta saada tarvittava varustus joka ukolle. WhatsApit oli kovalla käytöllä ja niin vain reilut ja rohkeet luovuttivat välineitä reissullemme. Kiitokset vielä varuslainoista.

Matkalla lähtöpisteeseen revontulet loimusivat taivaalla ja puolikuu valaisi yllättävän paljon maisemaa. Ennen kuin karavaani pääsi suksilla liikkeelle, revontulet katosivat lähes täysin. Se ei fiilistä laskenut, vaan uskomattoman hieno kokemus oli hiihdellä kuun valossa kohti Vaara-Salmisen autiotupaa, tiukan valokurin vallitessa ei otsalamppuja tarvittu. Hiihtomatkaa kertyi nelisen kilometriä, mutta ennakko-odotuksista poiketen matka taittui hyvällä ladulla umpihangen sijaan. Reilun tunnin hiihtelyn jälkeen olimme autiotuvalla, jossa pääsimme omalla porukalla vääntämään iltasyömisiä, fiilistelemään ja kohta jo korina kävikin tuvassa. On se vain rentouttavaa käydä lämpimästä tuvasta kuikuilemassa ulkona revontulia ja kuunnella hiljaista korpea.

Seuraavana aamuna kässehtelimme rauhassa aamutoimia tuuskaillen ja ennen puoltapäivää selvisimme pilkkimään. Ilman aiempaa tuntemusta suuntasimme ensin ilmeisesti lammen matalaan päähän, joka oli käytännössä pohjaan asti jäässä. Muutamien harhareikien  jälkeen siirryimme toiseen päähän lampea, josta toki vettäkin alkoi jo löytymään. Petollisen oloinen lampi, sillä useat lähteet pitivät pieniä avantojaan keskellä lampea. Nyt ei paukkuneet siimat tahi pilkkivavat kalojen käsittelyssä, muutaman tunnin pilkkisen kolmen miehen yhteissaalis jäi johonkin vesikirppuun. Komeassa osittain aurinkoisessakin kelissä jäällä kelpasi kuitenkin pällistellä.

Muiden pilkkiessä yksi käväisi Salmitunturin päällä pyörähtämässä. Jäällä ollessamme kaveri pyörähti lisäämässä Pyhitykseltä palatessaan kamiinaan puita. Tuvalle takaisin palattuamme siellä olikin toinen tuttu porukka tulossa mahdollisesti seuraavaksi yöksi nautiskelemaan erämaan rauhasta. Vielä kolmaskin suuri partiolaisporukka alkoi tulla tuvalle meidän poistuessa kohti sivistystä eli Fordia.

Kokonaisuutena tosi mukava reissu, siirtymisten kanssa päästiin kyllä erittäin helpolla ja muutenkin olosuhteet olivat viimeisen päälle. Sopivasti jäi vielä poltetta lähteä uudelleenkin.