"Välivapaa" työputken keskellä mahdollisti reissun talven ihmemaahan. Tytöt ovat mummuloimassa etelässä, joten lähdimme matkaan Aleksin kanssa kahdestaan. Paikallisoppaan kanssa retkeily on helppoa.
Lauantai-iltana loimme taistelusuunnitelmaa ja sunnuntaiaamuna kahuutimme Volvolla Siiranjärvelle, josta jatkoimme taivalta hiihtämällä. Alkuun hiihtelimme metsäautotien pohjaa ja Pyhityksen laavulta aloitimme varsinaisen kapuamisen kohti huippua. Keli oli nollan tuntumassa ja kantohangen päällä oli noin 15 cm puuterilunta. Nousun aikana "hiihtomattoja" löytyi tuon tuosta ja sai kyllä ihan "olan takaa" pukata sauvoilla vauhtia, että liike pysyi nokan osoittamaan suuntaan. Pääosin nousu oli kuitenkin aivan hiihdettävää, mutta lämmin tuli.
Nousun aikana pysähdyimme välillä kuvailemaan, ja mitä ylemmäs noustiin, maisemat sen kuin paranivat. Kostonjärvi näkyi hienosti Pyhityksen juurella. Aivan huipulla sumu peitti näkymiä, mutta siitä huolimatta maisemat jopa voittivat "tyrtsiojan rantapöheiköt". Tykkyä oli kertynyt puihin jo melkolailla.
Alun perin suunnitelmana oli hiihtää Pyhityksen päältä Vaarasalmisen autiotuvalle ja sieltä takaisin Siiranjärvelle, mutta pilvisellä säällä laiskuus hiipi mielen sopukoihin ja päätimme lasketella takaisin Pyhityksen laavulle makkaran paistoon ja kahvin juontiin. Ja hauskaa piisasi, kun tulla ähellettiin rinnettä alas. Välillä tyyliä "pyllymäki", välillä toinen suksi irtosi kesken laskun ja taijettiin välillä pysyä jopa suksilla. Vielä jäi jokunen kuusikin pystyyn rinteeseen.
Laavulla parannettiin maailmaa ja nautittiin luonnon rauhasta. Paluumatkalla piti pysähtyä kuvaamaan, kun aurinko hieman pilkotti pilven raosta ja valaisi hienosti Rusamon tykkypuita vaaran laella. Tuumasin Aleksille, että jos oikein tuuri käy niin metso istuu puussa tienvarressa ja otin kameran hollille paluumatkalle. Ja kuinkas siinä kävikään.
Kaikin puolin mahtava ulkoilu-urheilu-naatiskelu- kuvaus- reissu. Hiihtomatkaa kertyi himppasen alle 8 kilometriä ja korkeuseroa Pyhityksen juurelta huipulle n. 160 metriä. Tämmöiset maisemat nykyään "takapihalla". Kyllä kelpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti