Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Pitkin syksyä olen koittanut katsella sopivia kuvauskelejä ja välillä niitä olikin, mutta kamerattomana menivät ohi etsimen. Nyt lopulta oli tähtien asento oikea ja napakassa pakkassäässä kotiin polkiessa näkyi taivaanrannalla hieman revontulikaarta. Tyttöjen uinahdettua ja revontuliennusteiden näytettyä punaisen sävyjä sain Laurin kaveriksi kuvausreissulle.
Vailla tarkempaa suunnitelmaa päädyimme lopulta Rääpysjärven rantaan. Harvoin sitä tulee ihailtua kirkasta tähtitaivasta paikassa, jossa ei valosaaste haittaa. Valtavasti tähtiä tuikki taivaalla ja taivaanrannassa lupailevasti näkyi revontulisäteitä. Kyllä mieli rauhoittui vanhan metsän keskellä näkymiä katsellessa.
Omat haasteet kuvaukseen aiheutti 50 millin kinovastaava objektiivini, joten kuvakulma jäi melko kapeaksi. Muutamia kuvia räpsästyä jäimme odottelemaan taivaan tulien syttymistä ja taivaanrannassa kerran jo lupaavasti välähtikin, mutta näytös jäi lopulta varsin vaatimattomaksi tulien hiipuessa harsomaiseksi viherrykseksi taivaanrannassa. Hyvä syy lähteä uudelleen yöllä revontulia jahtaamaan. Kotiin palatessa pakkasmittari näytti 27 pakkasastetta, joten kohta taitaa joutua Fordin termostaatin korjaamaan, jotta menopeli säilyy liikekannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti