perjantai 13. maaliskuuta 2020

Retkiyö- haaste 1-3/20

Ajattelin raapustella muistiin lyhyitä muistiinpanoja tämän vuoden retkiöistäni. Viime vuonna keksin ja toteutinkin itselleni mieluisan haasteen yöpyä vähintään 20 yötä vuoden aikana ulkona.
 

Tämän vuoden ensimmäisen retkiyön vietin veljeni kanssa kodassani hirvenhiihdon aikaan tammikuussa. Iltamyöhällä lähdimme etsimään hirven jälkiä ensin autolla, mutta teiden ollessa ummessa jalkauduimme pian suksille ja maastoon. Komeassa kuutamossa hiihtelimme parin kilometrin päähän autolta odottamaan aamun valkenemista. Aamusta uni olisi vielä maistunut ja jahtiin lähtö hieman venähti. Varsin lyhyen hiihdon päätteeksi veljeni löysi tuoreet hirven jäljet joiden perässä päivän loput valoisat päivät vierähtikin. Hirvet nähtiin päivän aikana kahteen kertaan mutta ampumatilaisuutta emme saaneet. 

Toisen retkiyön vietin Kylmäluoman retkeilyalueella Ruskan kanssa. Illalla muu porukka kävi viemässä meidät alueelle, jossa jatkoin parisen kilometriä hiihtämällä pienen lammen rantaan. Ajatuksena oli viettää useampi yö pilkkien ja koiraa treenaten. Pystyttelin kodan ja koiran kanssa touhutessa nukkumaan meno vierähti aamupuolelle. 


Aamulla Ruska kuitenkin herätti haukullaan jo seitsemän aikaan, kun lammen rantapuista noin 100 metrin päästä kajahti metsohaukku. Tätä kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen lintu karkkosi ja haukku jatkui hetken vielä parin sadan metrin päässä. Kaveri tuli pilkille mukaan päiväksi, mutta saalista emme saaneet. Komea oli keli kuitenkin luonnon rauhassa nauttia. Ruskalla oli päivän mittaan useampia lintuhaukkuja ja muutamaan kertaan päästiin haukkulinnut näkemäänkin niiden karkotessa. Kotona väki kuitenkin sairastui, joten jouduin päättämään reissun yhden yön reissuksi.
 

Kolmannen retkiyön kävimme viettämässä Iitan kanssa oletetulla teerisuolla, johon pääsimme autolla melkein viereen. Jälleen ilta oli leirin pystytyksen jälkeen jo  pitkällä, mutta hetken nautiskelimme kaminan lämmössä kaakaota hörppien ennen nukkumaan menoa. Helmipöllö loi puputuksellaan hienoa tunnelmaa.


 Aamulla etäältä teeren pultutusta kuuluikin, mutta samalle suolle ne eivät tulleet. Palokärki kuului virittelevän soidintaan harjun laidassa korppien liihotellessa suon yllä. Kyllä tytär tuntui nauttivan olostaan luonnossa. Aamupalan pitkän kaavan kautta syötyämme pakkailimme leirin seuraavaa reissua suunnitellen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti