Iltapäivä oli jo pitkällä kun viimein olimme perillä. Kota pystyyn ja pyttipannun tekoon, jota kestikin pitkän tovin kamiinan päällä kokkaillessa. Valtavan tehokas ei kamina ruuanlaitossa ole, mutta toki paremman puutteessa silläkin kokkailee. Kesäkaasu kun ei näpäkässä pakkassäässä toiminut ollenkaan. Vaimon lähtiessä kotiin poikien kanssa, alkoi taivaalla revontulet loimuamaan. Lasten nukahtaessa heti pusseihinsa nautin hiljaisuudesta revontulia katsellen. Koitinpas niitä kuvatakin, mutta kameran akut olivat unohtuneet kylmään enkä niillä saanut ensimmäistäkään kuvaa otettua.
Aamuksi laitoin kellon soimaan ennen auringonnousua, että ehdin katsomaan tai kuuntelemaan mahdollista teerten soidinta. Hiljaista vielä soidinten osalta aamulla oli, mutta upea auringonnousu palkitsi. Kipakassa pakkasessa laitoin kamiinaan tulet, jolloin tytötkin alkoivat heräilemään. Tytöillä oli ollut vähän kuuma nukkua, aamusta toki lähellä asuva nainen kertoi pakkasta olleen aamulla 27 astetta. Eipä tarvitse pakkasen vuoksi jättää tulevia reissuja tekemättä.
Aamupalan jälkeen pilkimme ja laskimme mäkeä. Vieläkään ei saatu kuparista saaliin osalta rikottua. Aurinko paistoi ja järvellä oli keväisen lämmintä, joten päätimme kävellä järven toiselle rannalle laavulle makkaran paistoon lounaalle. Lounaan jälkeen palailimme takaisin kodan tuntumaan pilkille, jonne vaimo toikin tuoreita sämpylöitä välipalaksi ennen kotiin paluuta. Kyllä osaa sämpylä maistua hyvältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti