Kevään verkkainen etenemisen ja jäiden rajoittaessa vesiretkeilyä, päätimme lähteä vuoden kuumimpana päivänä retkelle Soiperoisiin. Lämpömittari näytti +18 astetta, kun siskoni ja tyttöjen kanssa ajelimme kohti lähtöpaikkaa Soiperoharjun länsipäätä.
Lunta oli vielä varsin yhtenäinen patja metsässä. Lyhyt siirtymä tietä pitkin ja loikka harjun auringonpuoleiselle rinteelle riitti pitämään lumet pääosin kengän ulkopuolella. Tytöillä virtaa ja puhetta riitti koko taivalluksen ajan taukoamatta. Milloin ihmeteltiin rypykuoppia milloin sammalta ja eläinten jälkiä. Polun poikki kaatuneiden puiden muodostamat portit avautuivat lorujen voimalla. Oksista piti saada vaellussauvoja, jotka välillä olivat huomattavasti vaeltajaa pitempiä. Ei näyttänyt tytöillä reput hartioita painavan.
Kilometrin kävelyn jälkeen kokkasimme päivällisen ja pidimme huilitauon. Tauon jälkeen matka jatkui Soiperoharjua myöten kohti alustavaa määränpäätä Rääpysjärven laavua. Hauska kesän ja talven mittelö oli harjulla menossa. Auringonpuoleinen rinne oli jo varsin kesäinen pohjoispuolen ollessa vielä paksun lumipatjan alla. Kontrastia korosti harjun jyrkät muodot, jolloin "vuodenaikojen" rajapinta oli parin metrin luokkaa.
Reitti laavulle harjulta oli vielä täysin lumen peitossa, joten päätimme jäädä Soiperoisen rantaan yöksi. Tyttöjen kanssa pystytimme kodan siskoni majoittuessa riippumattoon. Leirin pystytyksen jälkeen kävimme katsomassa Soiperoisen sillalta kaloja. Eivät olleet vielä ahvenet kotona, toisinkuin kyy, joka luikerteli vesirajassa. Iltakävelyn jälkeen söimme iltapalaa ja kuumaa kaakaota ennen nukkumaan menoa. Mukava oli rauhassa istua ja nauttia kauniista illasta. Teeret kukertivat etäällä riekon päkättäessä lammen takana.
Yöllä rannan sula oli saanut sentin jääpeitteen. Tytöt nukkuivat yhteenkyytiin läpi yön. Nukuimme pitkään ja ylös konkoiltuamme aurinko porotti jo täydeltä terältä. Tulossa oli vielä eilistäkin kuumempi päivä. Tytöt seikkailivat harjun rinteessä aamupuuron valmistumista odotellessa. Ei ollut kiireen tuntua vaan hissukseen aamutoimien jälkeen laitoimme leirin kasaan ja paluu kohti autoa saattoi alkaa. Tytöt saivat karkkia matkaa vauhdittamaan ja Iita nautiskelikin samaa pääkallokarkkia seuraavat kaksi kilometriä, välillä karkin olemassaolosta muistutellen.
Lounasajan lähestyessä alkoi kuulua pieniä vihjeitä tauon tarpeellisuudesta. Harjun laella kokkasimme makkara-pekoni-kananmuna-paistinperunoita. Näytti nälkäisille maistuvan. Pienen huilin jälkeen alkoi viimeinen kilometrin rutistus kohti autoa, jossa alkoikin jo seuraavien reissujen suunnittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti