Viime sunnuntaina natsasivat asiat kohdalleen pientä yön yli retkeä ajatellen. Matkaan lähtijöinä oli lopulta kaksi velipoikaa ja isä. Aamulla kymmenen aikaan aloitettu retken suunnittelu realisoitui lopulta puoli yhdeksän aikaan illalla, kun nakkelimme Fordin perästä nipun suksia ja rinkkoja ulos nasakkaan pakkassäähän. Sitä ennen oli melkoiset keräilytalkoot, jotta saada tarvittava varustus joka ukolle. WhatsApit oli kovalla käytöllä ja niin vain reilut ja rohkeet luovuttivat välineitä reissullemme. Kiitokset vielä varuslainoista.
Matkalla lähtöpisteeseen revontulet loimusivat taivaalla ja puolikuu valaisi yllättävän paljon maisemaa. Ennen kuin karavaani pääsi suksilla liikkeelle, revontulet katosivat lähes täysin. Se ei fiilistä laskenut, vaan uskomattoman hieno kokemus oli hiihdellä kuun valossa kohti Vaara-Salmisen autiotupaa, tiukan valokurin vallitessa ei otsalamppuja tarvittu. Hiihtomatkaa kertyi nelisen kilometriä, mutta ennakko-odotuksista poiketen matka taittui hyvällä ladulla umpihangen sijaan. Reilun tunnin hiihtelyn jälkeen olimme autiotuvalla, jossa pääsimme omalla porukalla vääntämään iltasyömisiä, fiilistelemään ja kohta jo korina kävikin tuvassa. On se vain rentouttavaa käydä lämpimästä tuvasta kuikuilemassa ulkona revontulia ja kuunnella hiljaista korpea.
Seuraavana aamuna kässehtelimme rauhassa aamutoimia tuuskaillen ja ennen puoltapäivää selvisimme pilkkimään. Ilman aiempaa tuntemusta suuntasimme ensin ilmeisesti lammen matalaan päähän, joka oli käytännössä pohjaan asti jäässä. Muutamien harhareikien jälkeen siirryimme toiseen päähän lampea, josta toki vettäkin alkoi jo löytymään. Petollisen oloinen lampi, sillä useat lähteet pitivät pieniä avantojaan keskellä lampea. Nyt ei paukkuneet siimat tahi pilkkivavat kalojen käsittelyssä, muutaman tunnin pilkkisen kolmen miehen yhteissaalis jäi johonkin vesikirppuun. Komeassa osittain aurinkoisessakin kelissä jäällä kelpasi kuitenkin pällistellä.
Muiden pilkkiessä yksi käväisi Salmitunturin päällä pyörähtämässä. Jäällä ollessamme kaveri pyörähti lisäämässä Pyhitykseltä palatessaan kamiinaan puita. Tuvalle takaisin palattuamme siellä olikin toinen tuttu porukka tulossa mahdollisesti seuraavaksi yöksi nautiskelemaan erämaan rauhasta. Vielä kolmaskin suuri partiolaisporukka alkoi tulla tuvalle meidän poistuessa kohti sivistystä eli Fordia.
Kokonaisuutena tosi mukava reissu, siirtymisten kanssa päästiin kyllä erittäin helpolla ja muutenkin olosuhteet olivat viimeisen päälle. Sopivasti jäi vielä poltetta lähteä uudelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti